Hyvinvointiasetuksen tavoitteena on parantaa hevosen mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen ja elinolosuhteisiin, jotka tukevat hevosten terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia.
Eläinten hyvinvointilakia (693/2023) täydentävä asetus hevosten hyvinvoinnista tulee voimaan 1. tammikuuta 2026. Asetuksen tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen ja elinolosuhteisiin, jotka tukevat hevosten terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Lisäksi asetuksella säädetään hevosten hoitoon, käsittelyyn ja välineisiin sekä ruokintaan, veden saantiin ja pitopaikkoihin liittyvistä vaatimuksista.
Uudella asetuksella hevosten hyvinvoinnista edistetään mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, kuten liikkumiseen, ulkoiluun ja ympäristön tutkimiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, kehonhuoltoon, syömiseen ja ravinnon etsintään sekä lepoon. Asetusta sovelletaan hevosiin, aaseihin sekä niiden risteymiin.
Asetus on valmisteltu yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja perustuu ajankohtaiseen tutkimustietoon sekä yhteiskunnallisiin odotuksiin hevosten kohtelusta. Uusi asetus korvaa nykyisen asetuksen hevosten suojelusta (588/2010).
Tarkempia vaatimuksia
Varsat on totutettava käsittelyyn jo varhaisessa iässä. Hevosilla käytettävien varusteiden tulee olla sopivia, puhtaita ja ehjiä hankaumien ja tapaturmien estämiseksi. Imppauspannan käyttö ja hevosen jalkojen sitominen yhteen kielletään, ellei kyse ole eläinlääketieteellisestä syystä.
Hevonen on rokotettava tarvittaessa sekä loishäädöstä on huolehdittava. Kaviot on puhdistettava säännöllisesti ja tarvittaessa hevonen on kengitettävä. Hevosen suu ja hampaat on tarkastettava säännöllisesti eläinlääkärin toimesta.
Lisäksi jos käytetään kuolaimia, on kuolainalue tarkastettava säännöllisesti vaurioiden varalta. Kuolainalueella havaittaviin vaurioihin tulee suhtautua samoin, kun muualla kehossa havaittuihin parahaavaumiin, eli ne on hoidettava ja niiden uusiutuminen on estettävä.
Lisää sosiaalista hyvinvointia
Sosiaalinen hyvinvointi on keskeinen osa asetusta. Hevosella tulee olla näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen pysyvässä pitopaikassa sekä mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen toisen hevosen kanssa. Aasilla tulee olla lajitoverina aasi. Hevonen saa olla ilman lajikumppania korkeintaan 12 viikon ajan.
Nuorten eläinten sosiaalisisille suhteille on lisävaatimuksena alle kaksivuotiaiden hevosten yhteistarhaus tietyin poikkeuksin. Varsoja ei saa vieroittaa alle kuuden kuukauden ikäisenä ilman eläinlääketieteellistä syytä.
Vettä tulee olla jatkuvasti saatavilla. Pakkasella vettä tulee tarjota kuuden tunnin välein. Hevosen tulee saada karkearehua riittävästi, ja se ei saa olla ilman karkearehua yli kuutta tuntia.
Hevosen on päästävä päivittäin lepoon makuultaan. Jos eläin ei voi levätä riittävästi makuullaan ulkona, se on otettava sisälle. Kaikilla hevosilla tulee olla hyvin kuivitettu pitopaikka tallissa tai pihatossa. Hevonen on otettava sisälle tarvittaessa, jos sillä ei ole riittävää säänsuojaa tarhassa tai laitumella.
Hevosen on päästävä vapaasti liikkumaan ulos päivittäin. Uusien tallien yhteydessä tarhan pinta-alan tulee olla vähintään 300 neliötä. Aitaukseen ei saa käyttää piikkilankaa ja aitauksen tulee olla eläimelle hyvin havaittavissa ja turvallinen. Tarhan pohjan tulee olla turvallinen, ja hevosen tulee voida keliolosuhteista riippumatta seistä jossain kohta siten, että kaviot eivät uppoa mutaan. Tarhat on siivottava lannasta ja rehuntähteistä riittävän usein.
Pinta-alavaatimukset kasvavat
Isojen, yli 170 senttimetriä säkäkorkeudeltaan olevien hevosten karsinoiden pinta-aloja suurennetaan nykyisestä. Myös pihattojen pinta-alavaatimukset kasvavat. Talleissa tulee olla luonnonvaloa. Ammattimaisten ja laajamittaisten toimijoiden varautumissuunnitelman on oltava kirjallinen ja se on pidettävä ajan tasalla.
Pihaton tulee olla neljäseinäinen rakennus, jonka seinät ulottuvat maahan saakka ja suojaavat tuulelta. Oviaukot on tarvittaessa varustettava tuulensuojalla ja myös lauman alempiarvoisten hevosten tulee päästä kulkemaan pihatosta ulos ja sisään. Kaikkien hevosten on mahduttava makuulle samanaikaisesti kyljelleen kuivitetulle alueelle.
Asetuksen uudet vaatimukset aiheuttavat osalle talleista tarvetta rakenteellisiin muutoksiin, mutta siirtymäajat mahdollistavat toimijoiden varautumisen. Esimerkiksi ulkotarhojen vähimmäispinta-ala koskee vain uusia tai pitkään käyttämättä olleita talleja ja pihattoja. Asetuksen voimaantulon jälkeen rakennettavien ja saneerattavien tallien on noudatettava asetuksen vaatimuksia rakennushankeen valmistuttua, jollei hankkeen rakennuslupa ole ollut vireillä asetuksen voimaan tullessa.
