Hevonen pystyy liikkumaan hankalissakin maastoissa ja jaksaa kulkea pitkiä matkoja. Rento käynti monimuotoisilla luonnon poluilla ja sopivilla metsäteillä laukkaaminen ovat niitä asioita, joita maastoilulta yleensä toivotaan.
Luonnossa liikkuminen on tutkitusti terapeuttista ja vähentää stressiä. Paitsi jos rennoksi ja mukavaksi suunniteltu maastoretki onkin jatkuvaa varpaillaan oloa siitä, milloin hevonen säikähtää ja miten voimakkaasti se reagoi.
Entä jos hevonen ei suostu lähtemään maastoon lainkaan, vaan se laittaa liinat kiinni jo tallin pihalla. Maastoon lähteminen yksin voi olla monelle hevoselle vaikeaa. Jossain vaiheessa hevosen pelko saattaa äityä paniikiksi. Silloin hevonen voi muuttua arvaamattomaksi ja jopa vaaralliseksi.
Kouluta – älä pakota
Hevosiin erikoistunut eläintenkouluttaja Minna Tallberg antaa ohjeita, miten hevosesta koulutetaan maastovarma. Hän myös varoittaa hevosen pakottamisesta kohti pelottavaa asiaa sen sijaan, että omistaja näkisi vaivaa ja kouluttaisi hevostaan järjestelmällisesti.
”Maastossa säpsyileminen on melko yleistä, mutta jos hevonen pelkää tai ei jopa suostu lähtemään yksin maastoon, eikä hevoskaveria ole saatavilla mukaan, on se jo ongelma maastoilua haluavalle omistajalle.”
”Jos hevonen ilmaisee epäröintinsä pysähtymällä, mutta sitä pakotetaan eteenpäin ja vaaditaan väkisin ylittämään kaikki mahdolliset pelkokynnykset, seuraa siitä vain molemmille osapuolille stressaava ja epämukava maastoretki, josta ovat rentous ja nautinto kaukana. Jossain vaiheessa hevonen saattaa kääntyä kannoillaan ja laukata paniikissa tallille turvaan muiden hevosten luokse, kuvailee Tallberg yleistä kauhukuvaa pelkäävällä hevosella maastoilusta.”
”Kun yksinmaastoilu tehdään hevoselle helpoksi, mukavaksi ja kannattavaksi, saadaan hevosesta rento maastoratsu, jollaista ei pakottamalla saada aikaan. Hevosen kouluttaminen rentoon maastoiluun on yksi isoimpia palveluksia, joita ratsulleen, ja tietysti itselleen, voi tehdä, sillä yleensä hevosetkin nauttivat maastoilusta.”
Saaliseläimen vaistot
Yleensä useimmat hevoset menevät mielellään maastoon, jos mukana on hevoskaveri.
”Perimmäinen syy siihen on se, että yksinolo on hevoselle lajityypillisesti luonnotonta. Jossain vaiheessa evoluutiota yksinolo on ollut saaliseläimelle kuolemaksi. Hevoselta on evoluution aikana huolella jalostettu pois se, että se lähtisi yksin vaeltamaan, koska yksinäinen hevonen on päätynyt petojen syömäksi ennemmin tai myöhemmin. Lauman mukana liikkuvalla saaliseläimellä on parhaat mahdollisuudet jäädä henkiin”, kertoo Tallberg, mutta hän painottaa, että vaikka yksin lähteminen maastoon ei ole hevoselle lajityypillistä, ei se tarkoita, etteikö hevosella voisi maastoilla yksin.
”Maastoilu yksin, kuten lastaus tai kuljetuskin, ovat hevoselle oikeasti vaikeita tehtäviä. Hevoselle ei ole helppoa olla rennosti yksin jossain, missä se ei näe, haista tai kuule tuttuja hevosia. Jos hevonen menee rennosti ja helposti toisen hevosen kanssa maastoon, niin suosittelen alkuun opettamaan hevoselle maastoilun toisen hevosen avulla.”
eläinkouluttaja Minna Tallberg.
Ennakointi tärkeää
Jos tiedetään että hevonen jännittää jotain paikkaa, niin Tallberg suosittelee tekemään selkeän koulutussuunnitelman.
”Hevonen ei osaa esittää pelkäävää, jotta se pääsisi helpommalla, vaan sen pelko on todellista. Hevonen on ehkä joskus säikähtänyt siinä paikassa jotain ja sille on samalla tapahtunut jotain tai sille on ehkä tuotettu kipua. On yleistä, että kun hevonen säikähtää ja hypähtää, ratsastaja takertuu hevoseen ja vetää samalla ohjista, aiheuttaen hevoselle suuhun kipua.”
”Jännittymistä ei kannata siinä tilanteessa enää harjoitella yhtään enempää, eli ei viedä hevosta siihen paikkaan tai kohtaan, jossa se pelkää, siinä toivossa, että se lopettaa pelkäämisen. Hyvin harvoin sillä keinolla tulee pelottomia hevosia”, tuumaa Tallberg.
Hän suosittelee tekemään suunnitelman, joka toteutetaan niin, että pelko oikeasti poistuu.
”Hevoselle koulutetaan uusi asia siinä kohdassa koetun ja opitun päälle.”
Mieluisa tehtävärata
Jos maastoilu on jatkuvasti hankalaa, suosittelee Tallberg tekemään alkuun lyhyen lenkin, joka on suunniteltu ja toteutettu hevoselle mieluisaksi herkkurasteineen.
”Matkan varrella voi olla hevoselle erilaisia herkkuja useassa eri kohdassa. Lenkki tehdään toisen hevosen perässä taluttaen pitkällä liinalla, jotta jos hevonen säikähtää ja säpsähtää, siitä ei seuraa riimun kiristämistä ja ihminen pystyy rentona.”
”Hevonen ei saa rynnätä rastilta toiselle, ja rasteilla hevonen saa syödä vain pyynnöstä. Pyyntö tarkoittaa sitä, että hevonen pysäytetään ja sen pää pyydetään alas. Nyt sille voi antaa vihjeen, joka tarkoittaa, että hevonen saa syödä.”
Minna Tallberg kutsuu lenkkiä turvalenkiksi, joka kuvaa hyvin lenkin tarkoitusta. Sen on tarkoitus tuoda hevoselle hyvää mieltä ja olla turvallinen. Siksi lenkin pituus on todella lyhyt ja kestää vain muutaman minuutin.
Eteneminen asteittain
Kun turvalenkki on opetettu toisen hevosen avulla niin, että turvaa tuova hevonen kulkee edellä ja lenkki sujuu koulutettavalta hevoselta rennosti, voidaan vaatimustasoa nostaa vaihtamalla hevosten paikkaa.
”Nyt koulutettava hevonen kävelee edellä, ja edelleen pidetään samat rastit. Kun se hyväksyy, että toinen hevonen voi olla vähän taaempana, voidaan seuraavaksi kiertää lenkki ilman hevoskaveria, vain ihmisen kanssa. Tästä edetään niin, että ihminen siirtyy välillä hevosen taakse ja välillä taas palaa viereen. Seuraavaksi ihminen voikin jo ohjasajaa koko lenkin”, neuvoo Tallberg.
”Kun hevonen kävelee turvalenkin rennosti ohjasajamalla, se tavallaan jo maastoilee tutun lenkin yksin. Seuraavaksi lenkin voikin tehdä jo selästä ja lähdetään etenemään poikkeamalla hieman polulta ja palataan taas takaisin ennen kuin hevonen alkaa epäröidä. En tarkoita, että aina kun hevonen vähän jännittyy, ei voi tehdä mitään, vaan päinvastoin. Tässä tärkeää on seurata hevosen reagointia, edetä asteittain ja ennen isompaa stressiä palataan takaisin päin.”
”Kaikista hevosista ei tule yhtä turvallisia yksinmaastoilijoita, kuin mitä ne ovat toisen hevosen seurassa, mutta yleensä aidosti kouluttamalla saadaan ihan hyvä maastohevonen. Jos hevosen kouluttaa jo heti nuorena maastoiluun näillä opeilla, ovat mahdollisuudet huomattavasti paremmat”, toteaa Minna Tallberg.
Hevosen pelko harrastuksen haittana
Hevosharrastuksen yksi isoimpia varjopuolia on hevosen sisäänrakennettu taipumus pelätä ja epäröidä erilaisia asioita. Pelkäävä hevonen ei ole aina ihmisen kontrollissa ja tilanne voi muuttua nopeasti jopa vaaralliseksi.
Hevoskouluttaja Minna Tallberg on kouluttanut lukuisia hevosia, ja hän tietää, että usein hevosen jännityminen ja pelkääminen johtuvat puhtaasti kivusta, joka pitää hoitaa ensin pois. Sen jälkeen hevoselle voidaan opettaa järjestelmällisesti erilaisia asioita, joita se ihmisten maailmassa joutuu kohtaamaan.
”Yksinkertaistettuna syy hevosen pelkoon on se, että hevonen on saaliseläin”, Tallberg tiivistää.
Hän muistuttaa, että hevonen on geneettisesti koodattu pelkäämään herkästi kaikenlaisia asioita, joista ympäristön muutos on tyypillisin.
”Vaikka ihmisen mielestä kaikki menisi hyvin, voi ympäristössä jokin asia nostaa hevosen stressitason nopeasti korkealle. Se mitä sitten tapahtuu, on seurausta siitä, mitä hevonen oppinut. Silloin kun hevosen stressitaso nousee vähän, tarvitsisi se jo siinä vaiheessa muutamia sekunteja aikaa todetakseen, että pelko olikin vaaratonta ja se voi jatkaa elämäänsä.”
”Hevonen on voinut oppia jonkin ympäristössä tapahtuvan asian seurauksena jotain kivuliasta, se muistaa sen taas siinä samassa paikassa. Esimerkiksi, jos ratsastaja tippuu ja jää roikkumaan ohjaan, jolloin hevosen suuhun sattuu. Siitä hevonen voi oppia, että jos tuossa kohdassa risahtaa jokin, näkyy tai haisee jotain, niin se tarkoittaakin, että kohta tapahtuu jotain ikävää.”
”Jos kierrettä ei katkaista, voi hevonen oppia koko ajan paremmaksi pelkäämään tai säikähtämään. Kierre katkaistaan suunnittelemalla asiat opettamalla sekä hevoselle, itselleen että muille, jotka ovat hevosen kanssa tekemisissä, muutamia asioita, joilla hevosen stressitaso saadaan nopeasti takaisin normaaliin. Emme voi käskyttää hevosta olemaan pelkäämättä tai säikähtämättä”, painottaa Tallberg.
Rentoutta voi opettaa
Kun hevonen oppii toimimaan tavoilla, jotka lisäävät sen turvallisuuden tunnetta, vahvistuvat nämä tavat nopeasti.
”On melko sama minkä tavan tai käytöksen hevoselle opettaa. Se voi olla pään alas laskeminen, hitaampi askellaji tai muu apujen yhdistelmällä tapahtuva liike. Tehdään ratsain vaikka ympyrä pitkin ohjin takertumatta millään lailla hevoseen”, luettelee Tallberg ja painottaa, että oli vihje mikä tahansa, se täytyy opettaa hevoselle etukäteen todella huolellisesti, rauhallisessa paikassa ja mielentilassa. Sen lisäksi tehtävä yleistetään mahdollisimman hyvin.”
On tärkeää tietää, ettei hevosta koskaan pakoteta, eli esimerkiksi sen päätä ei sahata alas, vaan hevosen kanssa harjoitellaan niin paljon rentoa pään laskemista vihjeestä, että siitä tulee tapa.
”Sana ei ehkä ole paras vaihtoehto vihjeeksi, sillä sen sävy muuttuu silloin, kun ihmistä jännittää”, huomauttaa Tallberg ja suosittelee mieluummin kosketusta.
”Yksi vihje voisi olla käden laittaminen puoleen väliin hevosen kaulaa merkiksi, että hevonen laskee päätään alaspäin. Tehtävä voi oikeastaan olla mikä vaan apujen yhdistelmä, kunhan siitä tulee nopeasti saatavilla oleva vaihtoehto hevosen luontaiseen reaktioon ja jännittämiseen.”
”Kun liike koulutetaan hevoselle tarpeeksi hyvässä mielentilassa ja sopivalla vahvisteella, jäävät mielentila ja turvallisuuden tunne hevosen muistiin. Kun hevosta alkaa jännittää tai jotain pelottavaa on edessä, voidaan tätä vihjettä ja liikettä käyttämällä saada hevonen siihen yhdistettyyn mielentilaan ja syrjäytettyä pelko”, neuvoo hevoskouluttaja Minna Tallberg ja lisää, että kun hevonen huomaa, ettei mitään pelottavaa ollutkaan, voi se jatkaa matkaansa rennosti.
Artikkeli on julkaistu Hevosmaailman numerossa 3/25.
