Reilun neljännesvuosisadan ratsastuksenopettajana toiminut Maria Haaparinne-Niemelä, 46, kertoo mitä aloittelevan ja kokeneemman ratsastajan on hyvä ottaa huomioon itselleen ratsastuskoulua valitessa.
Hän suosittelee aloittamaan tallin etsiminen siitä, että talli on sopivan matkan päässä ja sinne on helppo kulkea. Maria viittaa harrastajan omaan jaksamiseen arjessa.
”Eikä kaikkia juoruja, mitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan pidä uskoa, vaan kannattaa käydä itse paikan päällä katsomassa talli ja tutustumassa henkilökuntaan sekä hevosiin”, hän huomauttaa.
Haaparinne-Niemelän mukaan tallin ei aina tarvitse olla Suomen Ratsastajainliiton hyväksymä.
”Mutta siinä on omat hyötynsä. Liiton jäsentalleissa on tarkat säännöt, koulutetut opettajat ja -hevoset sekä hyvät puitteet, joten tallilla ei ole ihan villi meininki”.
”Mutta ihan hyviin joku pienempi talli voi olla hyvä paikka, vaikkei se ole hankkinut itselleen liiton hyväksyntää.”
Tunne hevonen eläimenä
Maria Haaparinne-Niemelä suosittelee perehtymään hevoseen eläimenä ja kiinnittämään hevosen hyvinvointiin huomiota.
”Hevosen hyvinvointi ei aina kulje käsi kädessä siistin ja hienon tallin kanssa, vaikka tallin yleissiisteys onkin tärkeää. Kannattaa selvittää, että hevoset saavat elää lajityypillistä elämää ja että niiden perustarpeet täyttyvät.”
”Nämä asiat selviävät vain seuraamalla jonkin aikaa tallin toimintaa. Aloittelija harvemmin osaa nähdä näitä asioita, joten suosittelen aina ensin perehtymään hevoseen eläimenä ja mitä hevonen tarvitsee voidakseen hyvin.”
”Suosittelen valitsemaan ratsastuskoulun, jossa ratsastus aloitetaan teorialla, eikä heti ratsastuksella. Pelkästään hevosen kanssa oleminen on todella iso osa hevosharrastusta. Jos tallilla on tarjota erikseen hoitokursseja tai vastaavia kerhoja, niin ehdottomasti kannattaa osallistua niihin. Ratsastus on niin paljon muutakin kuin mekaanista suorittamista hevosen selässä. Kun tuntee hevosen eläimenä, antaa se myös turvallisuuden tunnetta, luottamusta ja varmuutta ratsastukseen, painottaa pitkään hevosalalla toiminut opettaja.”
Alkuun pääsee edullisesti
Kun talli on löytynyt, Haaparinne-Niemelä neuvoo aloittelijaa ottamaan selvää tarjoaako talli avustajan, joka auttaa varustamisessa ja taluttaa hevosta.
”Toisilla talleilla on avustaja tallin puolesta ja jollain tallilla ratsastajalla pitää olla oma avustaja mukana. Samoin kannattaa kysyä, onko tallilla lainata kypärää, jos omaa ei vielä ole, neuvoo ratsastuksenopettaja.
Vaikka ratsastukseen ja varusteisiin saa laitettua paljon rahaa, mitään kalliita investointeja varusteisiin ei tarvita.
”Vaatteiksi ei tarvita muita kuin joustavat housut, jossa ei ole saumoja, sekä sellaiset kengät tai saappaat, joissa on pieni korko. Korko estää jalkaa valumasta jalustimen läpi. Siksi tasapohjaiset kumisaappaat eivät käy ratsastukseen. Kengät eivät muutenkaan saa olla liian leveälestiset, koska kengän on mahduttava hyvin jalustimeen.”
Yleensä tallilta saa lainattua kypärän, mutta Haaparinne-Niemelä suosittelee hankkimaan ensimmäiseksi varusteeksi omaan päähän sopivan kypärän.
”Kypärä kannattaa ostaa uutena, sillä käytetyn kypärän ostossa on aina riskinsä. Koskaan ei voi tietää onko sitä kolhittu. Kun kypärä kolhiintuu, menettää se pintajännitteensä, eikä ole enää turvallinen. Pahimmassa tapauksessa kypärällä on kerran tiputtu ja se voi olla sisältä halki, jota ei välttämättä näe päältä päin. Silloin se ei enää suojaa käyttäjäänsä.”
”Istuvat hanskat ovat todella tärkeä varuste, joka ei ehkä tule mieleen ainakaan kesällä. Hanskat ehkäisevät hiertymistä ja antavat pitoa, kunhan ne eivät ole liian paksut eivätkä liukkaat.”
Takaisin satulaan
Hyvin moni talli tarjoaa niin sanottuja Takaisin satulaan -kursseja kokeneille ratsastajille tauon jälkeen. Haaparinne-Niemelä neuvoo, että oli syy taukoon ratsastuksessa mikä tahansa, kannattaa siitä keskustella opettajan kanssa henkilökohtaisesti.
”Opettajalle on tärkeää tietää, mikä on tauon syy, jolloin hän osaa ottaa asiakkaan huomioon tuntisuunnitelmassa ja hevosvalinnassa sekä myös oikeanlaisen ryhmän valinnassa.”
”Vaikka ratsastus on yksilölaji, on kuitenkin iso merkitys millaisessa ryhmässä ratsastaa. Itselleen sopiva ryhmä kannattaa ottaa huomioon jo hakiessa ratsastuskoulua. Jos historia ja ikäjakauma on suurin piirtein sama, on ratsastus paljon mielekkäämpää.”
”Nykyään on tarjolla todella paljon erilaisia vaihtoehtoja kuten pienryhmiä ja yksityisopetusta. Elämyksiä haluaville ratsastajille löytyy niihin erikoistuneita talleja, joissa on elämyskäyttöön koulutettuja hevosia. Parasta on, että jokaiselle löytyy mieluisa harrastuspaikka, joka tarjoaa asiakkaalle sitä palvelua, jota hän haluaa, sanoo Haaparinne-Niemelä viitaten eri ratsastuksen lajeihin, joita ovat esimerkiksi, esteratsastus, tasaisella ratsastus, lännenratsastus tai maastoratsastus.
”Myös omahevospaketteja ja vuokrausmahdollisuuksia on tullut tarjolle paljon, mutta suosittelen kuitenkin aloittamaan perinteisestä ratsastuskoulun ryhmätunnista, jossa saa opetella erilaisilla hevosilla. Ensinnäkin jokainen hevonen opettaa jotain ja vasta usean kokemuksen kautta voi löytää itselleen mieluisimman hevosen.”
Harjoittelemalla hyväksi
Ratsastuksenopettaja muistuttaa, että ratsastamaan oppiminen voi olla alkuun vaikeaa. Vaikka olisi aikaisemmin harrastanut ratsastusta, keho ei välttämättä ole enää samassa kunnossa kuin ennen, joten myös hyvälle ratsastajalle voi tulla yllätyksenä satulaan palaamisen haasteet omassa fysiikassa.
”Ratsastamaan opettelu vaatii sitkeyttä ja sisua ja välillä se voi olla hyvinkin epämukavaa. Saattaa kestää kauan ennen kuin oppii ratsastamaan hyvin. Merkittävä asia oppimisessa on ratsastajan fyysinen kunto ja hyvältä ratsastajalta vaaditaan myös kehonhallintaa ja notkeutta.”
”Jos lapsi on aikaisemmin harrastanut jumppaa tai käynyt tanssitunneilla, niin ratsastamisen oppiminen on helpompaa, sillä fysiikan lisäksi ratsastaminen vaatii myös rytmitajua. Ratsastus ei ole missään nimessä voimalaji, vaan se on tekniikkalaji. Ratsastuksen tekniikan ja hienomotoriikan hiomiseen menee aikaa.”
”Suurin osa aloittelevista ratsastajista hakee monipuolista harrastamista eli sitä, että saa olla hevosen kanssa ja tehdä muutakin kuin ratsastaa. Usein niillä aikuisilla, jotka palaavat tauon jälkeen satulaan, on ollut hoitohevonen tai omakin hevonen, joten hevonen on heille paljon enemmän kuin vain ratsastamista. Hevosen kanssa oleminen on todella kokonaisvaltaista, eikä siinä tule ajatelluksi työ- tai muitakaan asioita, joten se on myös todella rentouttavaa, kertoo ratsastuksenopettaja Maria Haaparinne-Niemelä lajin parhaista puolista.
Kolmella paikkakunnalla
Ratsastuksenopettaja Maria Haaparinne-Niemelä on pyörittänyt vuodesta 2004 saakka tuntitoimintaa ratsastuskouluissa Imatralla, Espoossa sekä Kirkkonummella. Hän ylläpitää aktiivisesti osaamistaan alan koulutuksin. Vuosi sitten hän valmistui hevospalvelutuottajaksi Harjun oppimiskeskuksesta Virolahdelta.
Maria Haaparinne-Niemelällä on hevostila Lohjalla ja hän harrastaa myös hevoskasvatusta sekä on myös hevoshieroja. Marian perheeseen kuuluu aviomies <cTypeface:Bold>Rami Niemelä<cTypeface:>, josta on Marian mukaan tullut vahingossa kelpo hevosmies, vaikka tekeekin muun alan töitä.
Pariskunnalla on neljä borderterrieriä ja omia hevosia on tällä hetkellä kuusi, joista kaksi kisaa koulua, yksi koulua ja esteitä, kaksi on varsoja ja yksi on heräteostos poni.
