Kouluratsastaja Ville Vaurio, 35, on tyytyväinen mies, eikä syyttä. Hän teki tänä kesänä hattutempun: Woikoskella tuli kolmas peräkkäinen kouluratsastuksen suomenmestaruus, toista kertaa Dante-hevosella. Dante NL on 12-vuotias hannoverilaisruuna, jonka kanssa Ville saavutti kultaa myös vuosi sitten.
Ville siirsi vuodenvaihteensa valmennustoimintansa ja kilpahevosensa Vihti Dressage Centeriin. Hän jatkaa kyllä yhteistyötä hyvinkääläisen Stable Novan kanssa, ja töitä on edelleen muuallakin Suomessa, mutta nyt pääosa työstä on yhdessä paikassa.
”Ville on arvostettu hevosalan ammattilainen, jonka toiminnasta huokuvat pitkäjänteisyys, ratkaisukeskeisyys ja huumorintaju sekä rakkaus ja intohimo hevosia kohtaan. Villellä on taito haastaa paitsi valmennettaviaan myös itseään ulos mukavuusalueelta kohti parempaa ratsastusta”, toteaa Vihti Dressage Centerin toimitusjohtaja Heidi Karkkolainen.
Ville onkin tunnettu korkeasta työmoraalistaan, pettämättömästä huumorintajustaan, rehellisyydestään, hyvästä käytöksestään ja hyväntuulisuudestaan.
”No onhan minullakin huonoja päiviä. Jos hevoset eivät jonain maanantaina kulje, en ole yhtään aurinkoinen”, Ville nauraa ja toppuuttelee kehuja.
”Mutta yleisesti ajattelen, että ystävällisyys ihmisiä kohtaan yleensä antaa enemmän kuin ottaa.”
Kaikki saman katon alle
”Hyvinkäällä on ollut hyvä toimia, mutta minulle alkoi tulla sellainen olo, että pitäisi saada kaikki toiminta saman katon alle.
Vihti Dressage Centerin perustajat Tiina ja Matti Karkkolainen olivat Villelle tuttuja entuudestaan, ja hän on vuosien varrella silloin tällöin käynyt Vihdissä valmentamassakin.
”Rupesin miettimään, voisiko Vihti olla sellainen paikka, josta saisin tukikohdan. Nykyisen toimitusjohtajan Heidi Karkkolaisen kanssa sitten neuvottelin ja innostuin, ja tässä ollaan. Toimintani tuntuu istuvan tänne hyvin. Olen tyytyväinen”, Ville sanoo.
Villellä on nyt kaksi omaa hevosta Vihdissä, voittoisa Dante NL ja Merry Francis eli Kenttis , ja lisäksi hänen mukanaan talliin on tullut hänen asiakkaidensa hevosia.
”Nyt minulla on tukikohta, jossa toimin enimmäkseen. Se helpottaa monia asioita, vaikka edelleen kuljenkin eri puolilla Suomea.”
Yksi syy Vihtiin muuttoon oli se, että tarjolla on paitsi hyvät talli- ja tarhaolosuhteet, myös isot laitumet ja hyvät ratsastusmaastot.
”Minulle on tärkeää, että hevoset ovat paljon ulkona, ja ne saavat olla yhdessä isolla laitumella. Ne tarvitsevat lajityypillistä elämää. Ja vaikka ne ovat eläimiä, ne ovat myös urheilijoita, enkä usko, että yhdellekään urheilijalle olisi hyväksi nököttää yksin sisällä.”
Ei ihan tavallinen perhe
Ville on ratsastanut tavoitteellisesti 10-vuotiaasta lähtien sekä kilpaillut arvokilpailuissa jo juniorivuosinaan. Hänellä on ollut nuoresta asti tavoitteena ratsastaa Grand Prix -tasolla sekä Suomen kouluratsastusmaajoukkueessa, ja molemmat tavoitteet hän on myös saavuttanut.
Joskus nuorena Ville mietti, että on harmi, kun ”tavalliseen perheeseen” syntyneellä nuorella ei ollut mahdollisuutta kalliin huippuhevosen hankintaan.
”Vasta myöhemmin tajusin, että eihän meidän perheemme kuitenkaan ollut eikä ole vieläkään ihan tavallinen.”
Villen vanhemmilla oli talli ja hevosia omalla tontilla kotona Nurmijärvellä, vaikka he tekivätkin yrittäjinä ihan muun alan työtä. Heillä on hevosia edelleen.
”Vaikka ei ollut ylimääräistä rahaa satsata kalliisiin hevosiin, sain ratsastaa aina kun halusin, ja sillä oli todella iso merkitys.”
Villellä oli siten fantastinen mahdollisuus harjoitella, vaikkakaan ei niin vahvaa taloudellista tukea kuin niillä, joilla on varaa ostaa uusi hyvä hevonen, jos edellinen vaikka loukkaantuu.
”Onhan se aivan eri asia kuin asua kerrostalossa ja päästä kerran viikossa ratsastustunnille. Perheemme kaikki lapset ratsastivat. Muut sisarukset kylläkin sittemmin kasvoivat siitä ulos, mutta minä jäin.”
Asennetta ja huumorintajua
”Olin jo ratsastanut Suomessa jonkun kerran maajoukkueessa – ja totta kai sekin on jotain – mutta ei se kansainvälisesti vielä mitään tarkoita. Lähdin siksi kesätöihin ulkomaille, ja se oli toisinaan sen verran kovaa hommaa, että olen jälkeenpäin joskus ihmetellyt, että silloin keskenkasvuisena jaksoin. Mutta kun näyttää hyvää asennetta, pääsee eteenpäin, ja minulla oli jo silloin tunne, että tämä johtaa johonkin. Ja huumorintaju auttaa aina!”
Ville on kilpaillut sekä kotimaassa että ulkomailla aina nuorten hevosten luokista kansainvälisiin GP-luokkiin ja arvokisoihin saakka. Hän on työskennellyt ratsuttajana ulkomailla, muun muassa kouluratsastaja Henri Ruosteen tallilla Saksassa ja Anne van Olstilla Hollannissa.
Muita töitä kuin hevosalaa Ville ei ole koskaan tehnyt.
”Jaa, olinhan minä koululaisena kaksi TET-päivää keittiöhommissa”, kuorin perunoita, Ville virnistää.
”Mutta muuten en ole koskaan mitään muuta tehnyt. Hevosten kanssa olen kulkenut pitkän tien, olen aloittanut tallien siivouksesta ja hevosten ruokkimisesta ja tarhaan vienneistä ja sen sellaisesta.
Jossakin välissä Ville ehti myös opiskella ja valmistua kauppatieteiden kandiksi, vaikka hevoset veivätkin lähes kaiken ajan.
Nyt, perheellisenä, hän pysyttelee kotimaassa ja kilpailee täältä käsin.
”Puoliso on onneksi ihan muulla alalla. Se tasapainottaa elämää, että kotona ei tarvitse märehtiä hevosjuttuja.”
Villen 10-vuotias tytär ratsastaa, 4-vuotias poika ei ole ainakaan vielä niin kiinnostunut.
”Tietyllä lailla on oltava nöyrä. Vaikka Suomessa pärjäisi hyvin, kansainvälistä menestystä se ei vielä tuo. Sitä varten pitäisi laittaa aivan kaikki likoon ja muuttaa ulkomaille.”
Ja perheelliselle se tarkoittaisi koko perheen muuttamista, mikä ei olisi kovin helppo ratkaisu.
Ahkera työ kantaa hedelmää
Mikä on hienon menestyksen salaisuus?
”Varmaan se, että olen harjoitellut niin valtavan paljon. Ja yritän edistyä koko ajan, etten jäisi junnaamaan paikoilleni. Ei saa tulla sokeaksi omille kehityskohteilleen – niin tapahtuu helposti, kun treenaa paljon yksin.”
”Mutta olen vuosien varrella tehnyt niin paljon töitä, että kyllähän se jossain vaiheessa on alkanut kantaa hedelmää.”
Ahkeran ja tavoitteellisen harjoittelun lisäksi Ville ajattelee, että menestyksen taustalla on myös se, hänellä on aina ollut reiluja työnantajia, jotka ovat antaneet innokkaalle nuorelle mahdollisuuksia.
”Minusta tuntuu, että olen alkutaipaleellani myös ollut aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minulla on ollut hyviä ratsastuksenopettajia. Ja kesätöissä Saksassa ja Englannissa pääsin hyviin talleihin, joissa sain heti nähdä ja oppia esimerkillistä toimintaa.”
Entä tulevaisuuden tavoitteet?
”Maajoukkueeseen toki tähtään, vaikka se tietysti tässä lajissa riippuu niin paljon hevosista. Nyt minulla on hyvät hevoset, sekä Dante että Kenttis.”
”Minulla on myös hyviä yhteistyökumppaneita.”
Ville on 35-vuotias, joten ratsastusvuosia on vielä paljon edessäpäin.
Ville valmentautuu osana Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten valmennusryhmää. Hän edustaa Dressage Team Travers -ratsastusseuraa.
Koko kesä voittoisa
Viime kesä sujui kaikin puolin hyvin – kuinkapa ei olisi, kun kolmas suomenmestaruus tuli juuri, eikä tänä kesänä ole muistakaan kisoista muita kuin voittaja tullutkaan, yhtä kakkostilaa lukuunottamatta.
”Tosin valmistautuminen kauteen oli tänä vuonna hiukan erilainen kuin yleensä. Dantella oli pientä hoitamista terveyden kanssa, joten treenasin sitä vähän kevyemmin. Se toipui kuitenkin hyvin, mutta aika myöhään päästiin aloittamaan.”
Mutta tulosta tuli silti. Ville tosin kommentoi jo heti kisan jälkeen, että ettei ollut ihan tyytyväinen vapaaohjelmaansa. Mutta voittoon se riitti.
”Kenttis sen sijaan on minulle hiukan sellainen harrastushevonen, jonka kanssa menen kaikkea hauskaa, muun muassa maastoilen ja hyppään joskus esteitä. Mutta kyllä se on myös oikeasti lahjakas kouluhevonen, joskin vielä kokematon. Sillä on potentiaalia.”
”Tietysti aina voisi olla parempia hevosia ja enemmän hevosia, mutta olen ihan tyytyväinen näiden kanssa.”
Muutamia nuoria hevosia Villellä on kasvamassa Savossa.
”Olen myös käynyt kenttäkilpailuissa, tosin en voittoisasti… en ole ollenkaan monipuolinen, vaan itse asiassa tosi lahjaton näissä muissa lajeissa! Mutta sekä hevonen että minä nautimme.”
Niinpä Ville esittelee itsensä Instagramissa paitsi dressage rideriksi ja traineriksi sekä perheenisäksi, myös epäonnistuneeksi kenttäratsastajaksi.
Hevosala on upea ja monisyinen
Alan tulevaisuus Villeä välillä mietityttää.
”Olemme jonkinlaisessa murroksessa. Eläintenpitoa on viime vuosina paljon tarkasteltu muun muassa sosiaalisessa mediassa, ja ihmisten valveutuneisuuden kautta ylipäätään. Jostain syystä ratsastus on sitten ollut aika paljonkin tikun nokassa.”
”Sormi saattaa osoittaa vaikkapa siihen, onko hevonen ilman heinää viisi vai kuusi tuntia, tai kuinka kauan se on ulkona. Samaan aikaan meillä on vanhuksia, jotka eivät viikkoon pääse suihkuun. Meillä on hevosia, joilla on asiat paremmin kuin monilla vanhuksilla.”
Yksi vääryys ei tietysti poista toista, ja epäkohtiin saa ja pitääkin puuttua, mutta myös suhteellisuudentaju pitää Villen mielestä säilyttää.
”Keskustelu hevosten olosuhteista ja niiden käytöstä on ihan OK ja tarpeellistakin, mutta kyllä ratsastuksen suhteen on julkisuudessa jo osin ollut ajojahdin ja maalittamisen makua. Ei pidä leimata koko lajia yhdestä epäkohdasta tai ylilyönnistä, kun monessa paikassa asiat ovat kuitenkin kaikin puolin kunnossa.”
”Hevosala on upea ja monisyinen ala, ja hevosistahan on vaikka mihin. Alaa pitäisi kaikin puolin vaalia. Ei tunne montaa ihmistä, joka ei olisi tähän lajiin lähtenyt rakkaudesta hevosia kohtaan. Kaipa sellaisiakin löytyy, jotka eivät ole niin kiinnostuneita itse eläimestä, mutta kyllä he ovat vähemmistö.”
Villen mukaan aina myös näkyy, ovatko hevonen ja ratsastaja tiimi vai eivätkö ole. Jos eivät ole, tuloksia on vaikea saada.
Kuka?
Ville Vaurio
Ikä: 35
Syntymäpaikka: Nurmijärvi
Asuinpaikka: Vantaa
Koulutus: Kauppatieteiden kandi
Ammatti: Kouluratsastaja, valmentaja
Saavutuksia: Kouluratsastuksen suomenmestaruudet 2023, 2024 ja 2025, Pohjoismaiden ja Baltian mestaruus 2023. Vuoden Ratsastaja 2024 Hevosgaalassa, SRL:n Vuoden valmentaja 2019.
Perhe: Puoliso ja kaksi lasta, 10-vuotias tytär ja 4-vuotias poika
Harrastus: Hevoset
