”Meillä on ollut vuodesta 1995 viisi aasia. Enimmillään samaan aikaan kolme vähimmillään yksi”, kertoo pirkanmaalaisen Millitallin omistaja Mirkka Lehtonen. Millitallissa on syntynyt kaikkiaan neljä aasia.
”En ole koskaan huomannut, että aasi voisi paremmin tai huonommin sen mukaan, elää se sitten pelkkien hevosten tai hevosten ja toisen aasin kanssa.
”Aasithan ovat hevoslaumassa suosikkeja ja lellikkejä. Ne ovat hyväntahtoisia, kaikkien kavereita. Laumanjohtaja antaa niille usein etuoikeuksia, kuten että ne pääsevät pomohepan heinäkasalle tai ruokakupille. Muutenkin meillä hepat on aina suojelleet aaseja, ettei niitä saa kukaan kiusata.
Vuodenvaihteessa voimaan tulevan hyvinvointiasetuksen epäloogisuudesta Mirkka Lehtonen toteaa, että ”hevosen kaveriksi riittää aasi tai muuli, ei tarvitse olla hevosta. Muulin kaveriksi riittää aasi tai hevonen, ei tarvitse olla muulia. Mutta aasin kaveriksi ei riitä hevonen, eikä edes muuli, vaikka se olisi aasin oma jälkeläinen! Eli edes aasin oma varsa ei riitä aasille lajitoveriksi, vaikka aasi olisi sen itse synnyttänyt, jos sen isä on hevonen.”
Toiselle puolelle maata
Mirkka Lehtosta harmittaa se, ettei Eläinten hyvinvointilakia täydentävän asetuksenmuutoksessa ole siirtymäaikaa, vaan asetus hevosten hyvinvoinnista tulee yksiselitteisesti voimaan vuoden 2026 alussa. Aasilla tulee olla lajitoverina aasi.
”Olisihan se voinut olla koskematta vanhoja oloihinsa tottuneita aaseja. Tai siirtymäaika olisi voinut olla sen mittainen, että olisi ehditty itse kasvattaa Åsalle lajitoveri.”
”Emme saaneet oria tallille lainaan tarpeeksi ajoissa, ja aika loppui kesken. Tosin emme olisi ehtineet millään. Kuulin asetuksen muutoksesta viime keväänä ja aasi kantaa vuoden.
Millin Åsa matkusti sitten toiselle puolelle maata, toisen yksinäisen aasin kaveriksi.
”Oli sääli, että Åsan piti lähteä kotoaan ja tutusta laumastaan. Se meni vieraalle tallille ylläpitoon, koska siellä ei haluttu luopua omasta aasista, joka olikin ollut poissa kotoa astutusreissulla, mutta ei ollut tullut kiimaan.”
”Nyt jännityksellä odotetaan, onko Åsa kantava. Toivottavasti o, ja jos kaikki menee hyvin, se tulee aikanaan kotiin varsomaan”, toteaa Mirkka toiveikkaasti.
Aasit ovat pitkäikäisiä ja terveenä pysyessään elävät usein kolmekymppisiksi. Niiden kantavaksi saaminen saattaa olla useamman vuoden projekti.
Monikäyttöinen apulainen
”Jossakin tilapäisessä mielenhäiriössä ihastuin aikanaan aasiin. Ovathan ne sellaisia hauskoja omia persooniaan ja tallien maskotteja, juttelee Mirkka Lehtonen.
”Mutta ei ensimmäinen aasi meille sattumalta tullut, kyllä sitä etsittiin ja haettiin. Aaseja oli tuohon aikaan vielä vähemmän kuin nykyään. Ja toki tamma sen piti olla, että on mahdollisuus kasvattaa.”
Älykäs aasi on Mirkan mielestä mukava lisä ratsastuskoulussa.
”Se on hyvä gymkhanatyyppisessä tehtäväratsastuksessa ja tykkää siitä. Sen kanssa on tehty myös valjakkoajoa ja työajoa, kuljetettu erilaisia tavaroita ja vedetty kuivikepaaleja. Maastoiluun se sopii hyvin. Myös talutus- ja rapsutuskeikoille otan sen mukaan.
10-vuotiaan Millin Äsan isä on siuntiolaisen Terhi Skrikon vuonna 2016 menehtynyt moneen kertaan palkittu Knud´s Ivar eli Iivari, jolta Åsa on perinyt valkoisen värinsä. Emä on Mirkka Lehtosen vuonna 2017 menehtynyt Carmen ja emänisä Jesper.
Samoista vanhemmista syntyi 2013 Milli’s Ya No Cae Nieve (=enää ei sada lunta), joka menehtyi viisivuotiaana 2018.
Millin Åsalla on ennestään yksi jälkeläinen, 2020 syntynyt ori Milli’s Cedric. Sen isä on Eemeli. Oriin Mirkka myi eteenpäin.
Tampereelta kotoisin oleva Mirkka perusti Millitallin 1993 Pirkanmaalle, Ylöjärvelle. 2002 hän muutti Vihtiin ja tekee nyt muuttoa takaisin Pirkanmaalle, Pirkkalaan.
”Vihdin tallilla oli sellainen ikävä juttu, että ilmeiseti tilan maaperässä on bakteeri, joka aiheuttaa ”grass sickness”- tautia. Meidän tallilta sen on epäilty tappaneen kuusi hevosta ja yhden aasin. Myös naapuritilalla on ollut samanlaisia kokemuksia. Taudin akuutti muoto johtaa hevosen kuolemaan tai lopettamiseen viikon sisällä oireiden alkamisesta. Akuutille muodolle ovat ominaisia ähkyn kaltaiset oireet. Meillä kahta hevosta koetettiin ähkyleikata, kun klinikalla ei tajuttu, että se on ”grass sickness”, mutta suolisto ei lähtenyt toimimaan leikkausten jälkeen.”
