024 027HM326

24 Metsäpoluilla liikkuva hevonen kuluttaa maastoa eri tavalla kuin kävelijä tai pyöräilijä, minkä vuoksi ratsastajalta vaaditaan erityistä harkintaa erityisesti märillä reiteillä. 25 i S uomalainen metsäreitti kutsuu ratsastajaa tavalla, jota on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole kos- kaan kuunnellut hevosen kavioiden pehmeää rytmiä muuten hiljaisella metsäpolulla. Metsä, kuten luonto muutenkin, avautuu hevosen selästä eri tavalla. Aika pysähtyy ja luonto tuntuu elävämmältä. Mutta samalla hevonen jättää jäljen, jota lenk- kitossu tai polkupyörä ei jätä. Siinä piilee myös ratsastajan jokaisenoikeuksien ydinkysymys. ”Ratsastus vertautuu esimerkiksi pyöräilyyn siinä mielessä, että ihminen käyttää kulku- välinettä liikkumiseen”, sanoo Suomen Latu ry:n yhteiskuntasuhteiden erityisasiantuntija Hannu Tiusanen. ”Mutta kavio on erilainen kuin pyörä. He- vosen paino ratsastajineen ja vielä rautaken- gät tekevät maastoon aivan erilaista jälkeä.” Tiusasen mukaan juuri tämä tekee ratsas- tuksesta jokaisenoikeuksien näkökulmasta niin kiinnostavanja välillä hankalanlajin. Suo- messa lähtökohta on kuitenkin selvä. Myös rat- sastaminen voi kuulua jokaisenoikeuksien piiriin, kun siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa. Metsäpolut yhteistä historiaamme Suomen jokaisenoikeuksilla on poikkeuksel- lisen pitkä historia, eikä niiden tausta ole vain juridinen, vaan kulttuurinen. ”Pohjoismaissa jokaisenoikeudet ovat hyvin erityinen asia. Ammoisina aikoina Suomen alueella asuneet ihmiset liikkuivat vapaas- ti metsissä ja vesillä. Vaikka aikojen saatossa Metsässä ratsastamisen jokaisenoikeus vai -vastuu? Missä ratsastaja saa kulkea ja missä kulkee haitan raja? Teksti ja kuvat: Susanna Malmström Hannu Tiusanen on Suomen Latu ry:n yhteiskuntasuhteiden erityisasiantuntija ja pohtii työkseen muun muassa jokaisen- oikeuksia. maanomistus vahvistui ja metsien taloudelli- nen arvo kasvoi, on luonnossa liikkumisen ja esimerkiksi luonnonmarjojen ja sienten kerää- misen oikeus säilynyt näihin päiviin saakka. Metsä ja varsinkaan erämaat eivät samalla ta- valla olleet ’jonkun omaisuutta’, vaan yhteinen ympäristö, jossa kuljettiin paikasta toiseen.” Tiusasen mukaan juuri siksi suomalaisille on edelleen vahva ajatus siitä, että luonnossa saa liikkua vapaasti. 26 ”Jokaisenoikeuksiin liittyen metsäpolut ovat tärkeä osa suomalaisten metsässä liikkumista. Ennen teiden rakentamista ihmiset liikkui- vat kylästä toiseen metsien halki. Polut syntyi- vät käytöstä. Nykyään metsäpolkujen voidaan todeta olevan katoava luonnonvara”, hän sanoo. ”Silti ne olisivat loistava tapa saada ihmiset liikkeelle ja luontoon.” Oikeus ei ole rajaton ”Luonnossa saa liikkua jalan, pyörällä, hiihtä- en, kuten myös ratsain. Se on suomalainen pe- rusoikeus, mutta käsite ’vähäinen haitta’ rat- kaisee paljon.” Jokaisenoikeuksien ehkä tärkein ja samal- la vaikein käsite on ’vähäinen haitta’. Lakiin ei ole tarkasti määritelty, missä menee vähäi- sen haitan ja vähäistä suuremman haitan raja, eikä sattumalta. ”Se on tietoisesti jätetty väljäksi”, Tiusanen kertoo. ”Jos rajat olisi kirjoitettu täysin tarkasti, luonnon monimuotoisia tilanteita olisi mah- dotonta huomioida.” Ja tilanteet todella vaihtelevat. Kuiva heinä- kuinen kangasmetsä kestää kavioita aivan eri tavalla kuin sateinen syyspolku, jossa maa on vettynyt ja herkkä rikkoutumaan. ”Ei voida yksiselitteisesti sanoa, että jollain tietyllä alueella saa ratsastaa aina jokaisenoi- keuksien nojalla. Olennaista on esimerkiksi se, onko ollut sateista, millainen maapohja on ja kuinka paljon käyttöä alueella on. Hevonen ei myöskään liiku täysin samalla tavalla kuin ihminen tai polkupyörä. Pyörivä liike voi oi- kealla tavalla maastopyöräillen olla jopa vä- hemmän kuluttavaa kuin ihmisen askel”, Tiu- sanen pohtii. ”Hevosella ongelmaksi tulee paino ja mah- dolliset rautakengät. Ne voivat tehdä juurivau- rioita tai rikkoa metsätien pintaa. Lisäksi hevonen tekee joskus omia ratkaisu- jaan. Jos polulla on vetinen tai sohjoinen kohta, hevonen ei välttämättä halua astua siihen, vaan kiertää. Näin syntyy helposti uusi polku.” Silti Tiusanen muistuttaa, ettei ilmiö ole yksin ratsastajien harteilla. ”Näin käy kaikkien maastossa liikkuji- en kanssa. Ihmisenkin pitäisi kulkea märän Ratsastaminen kuuluu Suomessa jokaisenoikeuksien piiriin vain silloin, kun siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa luonnolle. 27  Jokaisenoikeudet mahdollistavat sen, että suomalaisesta luonnosta saa nauttia myös hevosen selästä. kohdan läpi, eikä kiertää vierestä ja näin laa- jentaa kulku-uraa. Vaihtoehtona on myös odot- taa kuivempia kelejä tai ratsastaa kuivemmilla reiteillä ja alueilla.” Entä jos maanomistaja suuttuu? Yksi ratsastajien yleisimmistä kysymyksistä liittyy kohtaamisiin maanomistajien kanssa. Saako ratsastuksen kieltää vain siksi, että se ärsyttää? ”Pelkkä häiriön kokemus ei riitä perusteek- si”, Tiusanen toteaa suoraan. ”Kyse ei ole mielipideasiasta, vaan ratkaise- vaa on jälleen haitan määrä. Jos kyse on vähäis- tä suuremmasta haitasta, silloin asia muuttuu. Mutta pelkkä häiriön kokeminen ei yksin riitä.” Silti hän korostaa käytännön viisautta. ”Maanomistajien kanssa sopiminen ja kes- kustelu ovat aina järkeviä ratkaisuja.” Haasteena on, ettei juuri ole olemassa oike- usistuimien ennakkopäätöksiä. ”Niitä on vähän ja siksi tulkinnat jäävät hel- posti tapauskohtaisiksi. Toisaalta tämä osoit- taa, että jokaisenoikeuksien puitteissa osataan toimia ja asioita pystytään sopimaan, eikä asioi- ta ole tarvinnut viedä oikeusistuimiin, mikä on toki hyvä asia.” Vastuu on jokaisella Yksityistie ei ole sama asia kuin metsäreitti. Erityisesti yksityisteiden kohdalla moni rat- sastaja yllättyy. ”Metsäurat, kuten metsäkoneiden urat, so- pivat usein hyvin ratsastukseen, mutta yk- sityisteiden osalta tilanne on toinen, koska laajamittainen ratsastus voi lisätä tien kun- nossapitokuluja”, selventää Tiusanen. Hän muistuttaa, että yleisesti ottaen satun- nainen käyttö kuuluu edelleen jokaisenoikeuk- siin, mutta jatkuva tai runsas ratsastus vaatii sopimista tienpitäjän kanssa. ”Ratsastajan kannattaa itsekin arvioida, jääkö hevosesta jälkiä tiehen. Useimmiten maa- laisjärki vie pitkälle, ja esimerkiksi maaseudun metsäpoluilla voi yleensä ratsastaa aivan rau- hassa ja oikeutetusti.” Tiusanen palaa keskustelussa yhä uudelleen samaan ajatukseen, ettei jokaisenoikeus ole vain oikeus, vaan myös vastuu. ”Kyse on vastuusta luontoa, muita ulkoili- joita ja maanomistajaa kohtaan.” ”Se tarkoittaa käytännössä yksinkertai- sia asioita. Ei ratsasteta taimikoita talloen, ei rikota kotirauhaa, ei roskata luontoa, ei vahin- goiteta puita tai häiritä eläimiä. Metsässä saa kulkea, mutta pysyviä jälkiä ei kuulu jättää. Käyttäydytään luonnossakin muita kunnioit- taen niin kuin muuallakin, niin päästään pit- källe”, Hannu Tiusanen tiivistää. Ehkä juuri siinä näkyy suomalaisen luonto- suhteen ydin. Vapaus ei synny siitä, että kaiken saa tehdä, vaan siitä, että ihmiset osaavat käyt- tää vapautta oikein. 