Hevoselle tärkeintä ravintoa on heinä.
– Aina on hyvä tehdä heinäanalyysi, jonka pohjalta ruokintaa täydennetään yksilöllisen tarpeen mukaan. Väkirehuissa kannattaa kiinnittää huomiota sisällysluetteloon eli koostumukseen ja ravintoaineisiin, jotta voi tehdä perusteltuja valintoja hevosensa hyväksi, kannustaa Mia Segercrantz, myynti- ja markkinointipäällikkö karkkilalaisesta Biofarm Oy:stä.
Hyvä heinä ei pölise eikä haise pahalta. Lisäksi se on väriltään kirkkaan vihreää. Hevoselle hyvä heinä riippuu syöjästä – täydellisen rehun koostumus vaihtelee hevosen aineenvaihdunnan ja aktiivisuustason mukaan.
– Hevonen haluaisi mahdollisimman paljon erilaista pureksittavaa eli mahdollisimman paljon korsirehua.
– Sen lisäksi ravitsemuksellisten tarpeiden täytyy tietenkin täyttyä. Esimerkiksi lämminverisen kilpahevosen ja seuraa pitävän shetlanninponin täydellisissä rehuissa on aika paljon eroja, selventää Segercrantz.
Täydennystä tarpeen mukaan
Täydennysrehuja on todella paljon erilaisiin tarpeisiin. Varsinaisia sairauksia ei rehuilla voi parantaa, mutta monesti niillä saadaan hyvinvointiin selkeää vaikutusta.
– Ravitsemuksella voi olla vaikutusta lähes kaikkeen, mitä hevosen kehossa tapahtuu. Muun muassa ruoansulatuksen sekä tuki- ja liikuntaelimistön tukemiseen on monia toimivia tuotteita, kertoo Segercrantz.
– Tehokkaimpia ja tutuimpia lienevät suolistoterveyttä tukevat tuotteet, kuten maitohappobakteerit, kuituvalmisteet ja hiiva.
Nivelrustojen ja jänteiden terveyttä edistävät kollageenivalmisteet ovat käytössä entistä useammalla urheilevalla, loukkaantuneella tai iäkkäämmällä hevosella. Niiden puolesta puhuvat sekä käyttökokemukset että tutkimustulokset.
Tärkeimmät vitamiinit
Kaikki hevoset tarvitsevat vitamiineja. Niiden tarve tosin vaihtelee yksilöllisesti.
– A, D ja E ovat rasvaliukoisia vitamiineja, jotka varastoituvat kehoon. Näin esimerkiksi kesäaikaan auringon valon avulla iholla tuotettu D-vitamiini riittää hevoselle pidemmälle syksyyn, tarkentaa Segercrantz.
– E-vitamiini on tutkitusti usein paikallaan sekä siitostammoille ja varsoille että urheiluhevosille. Toisaalta rasvaliukoisista vitamiineista on mahdollista saada suositukset ylittävillä syöttömäärillä yliannostus.
Vesiliukoisten vitamiinilisien käyttäminen terveyden tukemiseen esimerkiksi treenaamisen ja sairastumisen tai kuljetusten yhteydessä on suosittua. Niissä ei ole yliannostuksen vaaraa.
– B-vitamiinien ryhmä sekä C- ja K-vitamiinit ovat vesiliukoisia, eli niiden ylimäärä poistuu kehosta virtsan mukana.
– Terve, toimiva suolistomikrobisto tuottaa hevoselle B- ja K-vitamiineja, maksa puolestaan C-vitamiinia, listaa Segercrantz.
On hyvä huomioida, että hevosen treenaaminen, erilaiset häiriö- ja stressitilanteet sekä yksilölliset erot vaikuttavat vitamiinien aineenvaihduntaan sekä mahdollisten täydennysrehujen tarpeeseen.