Lapsuudessaan ratsastusjousiampuja Anni Jauhiainen harrasti monenlaisia lajeja, aina baletista ja yleisurheilusta uintiin ja salibandyyn.
– Tykkäsin liikkua, mutta omaa lajia ei oikein löytynyt.
Nykyään hän on täysipäiväinen ratsujousiammunta- ja temppuratsastusvalmentaja. Koulutukseltaan hän on psyykkinen valmentaja (TKYO). Päätyökseen Jauhiainen valmentaa ratsastusjousiampujia yrityksensä North Arrow’n kautta. Lisäksi hän on yksi Suomen kokeneimmista ja kansainvälisesti menestyneimmistä kilparatsujousiampujista, Suomen mestari 2022 sekä EM-kisojen hopeamitalisti 2022.
– Reilut kymmenen vuotta sitten, 12-vuotiaana, sain idean lähteä kokeilemaan ratsastusta läheiselle ratsastuskoululle. Siitä syttyi kipinä – ivan erilainen kuin mistään muusta ikinä aiemmin, muistelee Anni.
– Ratsastuskoululta siirryin pian vuokra- ja ylläpitohevosiin. ”Ponivuosien” haihtuessa, kiristin hiukan nutturaa ja oli aika opetella ratsastukseen tekniikkaa. Vuoden verran kerkesin valmentautua klassisessa kouluratsastuksessa, ennen kuin sain ylipuhuttua vanhempani hevosen hankintaan.
– Seuraavat kolme vuotta vietin tiiviisti opettaen tuota 3-vuotiasta arabiristeytystä.
Anni sai ensimmäisen kerran jousen käteensä harrastettuaan ratsastusta viisi vuotta.
– Päädyin kokeilemaan lajia sen aikaisen valmentajani innoittamana. Ensimmäiselle kurssille osallistuin huhtikuussa 2016. Vaikka käymälläni kurssilla emme päässeet ampumaan hevosen selästä, halu siihen loisti kirkkaana takaraivossa.
Mieletön yhteishenki
Suomessa ratsastusjousiammunta oli tuolloin erittäin pienissä kengissä, mutta ilmapiiri harrastajien kesken sitäkin lämpimämpi.
– Harjoittelin kuin hullu ammuntaa, jotta olisin tarpeeksi nopea ja näppärä ampumaan laukasta. Voi sitä iloa! Miten saattoikaan joku laji tuntua niin omalta!
– Kiertelin pikkukisoja ja leirejä, missä ikinä nyt vain pääsi harjoittelemaan ja tutustumaan harrastajiin. Osallistuinpa elokuussa 2016 jo ensimmäisiin SM-kilpailuihini.
– Tasosta kertoo paljon se, että onnistuin voittamaan yhden radan SM-pronssia sen tason tuloksilla, jotka eivät nykyään riittäisi edes kilpailuun osallistumiseen. Mutta jopas se motivoi 17-vuotiasta aloittelijaa, nauraa Jauhiainen.
– Tuolloin oli hyvin suosittua käydä harjoittelemassa Iranissa, lajin kaksinkertaisen maailmanmestarin opissa. Tiukan suostuttelun jälkeen sain vanhempani myöntymään, jotta he päästivät minut suomalaisretkueen mukaan Lähi-idän vuorille. Reissu oli kaikessa eksoottisuudessaan valtavan hyvä kokemus ja tärkeä suunnan näyttäjä tulevien vuosien harjoittelulle.
Kiitos kovan harjoittelun ja Suomen vähäisen harrastajamäärän, seuraavana vuonna Anni kilpaili jo maajoukkueessa Euroopan GP:ssä Unkarissa ja MM-kilpailuissa Etelä-Koreassa.
– Maailman kolkasta toiseen, lajin ilmapiiri pysyi järkkymättä samana. Ihmiset olivat avoimia ja lämpimiä. Kilpailijoiden yhteishenki oli mieletön.
Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5-6/2022!
On upea tunne, kun oma laji on löytynyt ja kipinä siihen pysyy voimissaan, kertoo Anni Jauhiainen. EM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa!