Valtaosa ratsastajista kokee ajoittain stressiä, suorituspaineita tai jopa pelkoa. Ratsastuksen henkinen hyvinvointi on jäänyt vähemmälle huomiolle ratsastusyhteisössä.
Tämän tietää lusitano-rotuisia barokkihevosia kasvattava, pitkään ratsastusta harrastanut Lilly Korpiola, 59, joka on nähnyt näitä tunteita niin hevosammattilaisilla kuin harrastajilla sekä ulkomailla kuin myös omalla kotitallillaan Loviisassa.
– Olen auttanut viime vuosina ihmisiä, jotka kamppailevat ratsastukseen liittyvän jännittämisen, pelon ja jopa päälle jääneen ahdistuksen kanssa.
Korpiolalla on näistä itselläänkin kokemusta.
– Ratsastusonnettomuus katkaisi rakkaimman harrastuksen ja kisauran 18-vuotiaana. Se oli melkoinen maailmanloppu itselle. Kiipesin uudestaan juuri lusitano-hevosen satulaan tätiratsastajana 28 vuoden jälkeen Portugalissa. Otin ammatilliset stressin ja tunteiden säätelyn opit käyttöön satulaan palatessani.
Ratsastuspelkoa on tunnettu aina
Hevosiin liittyvä pelkääminen ja jännittäminen ei ole mikään uusi asia.
Lilly Korpiola kuvailee sitä universaaliksi ilmiöksi, josta puhuttiin vanhoissa ratsastusoppaissa jo 1400-luvulla. Jo silloin oivallettiin, että hevonen on pakoeläin, joka peilaa herkästi ihmisten tunteita. Vanhat mestarit opastivat pelon voittamisessa ja tyynen ratsastustaidon oppimisessa.
Pelkoa ja jännittämistä ei kuitenkaan oteta vieläkään aina avoimesti esille.
– Ne ovat edelleen tabu. Meillä on yhä vallalla ajatus, että pitää pudota ainakin 100 kertaa hevosen selästä – vasta sen jälkeen tulee hyväksi ratsastajaksi. Aina on reippaasti kivuttava
Monille on jäänyt näistä kokemuksista jopa traumoja.
Opi tunnistamaan stressin merkit
Pelosta ja jännittämisestä pitäisi pystyä puhumaan luontevasti, koska kyseessä on ratsastajan ja hevosen välinen herkkä vuorovaikutussuhde.
Korpiola vertaa ratsastusta ja rakastumista. Parhaimmillaan molemmissa erittyy aivoihin runsaasti erilaisia hyvän olon välittäjäaineita.
Kun tähän vuorovaikutukseen tulee häiriötiloja, niin stressin, jännityksen ja jopa pelon merkit alkavat näkyä. Ratsastuksessa nämä ilmenevät usein esimerkiksi laukkapelkona.
– Kun jännitys hiipii, lonkankoukistaja lyhenee ja istunta jäykistyy. Ratsastaja ei pääse liikkeeseen mukaan, ja hän tarttuu helposti kädellään kiinni. Tämä puolestaan aiheuttaa painetta hevoselle käynnistäen kielteisen vuorovaikutuskierteen. Ratsastajan pelot ja jännitykset heijastuvat suoraan hevoseen.