Loppilaisen Launosten kartanon omistaja Virpi Jouttela totesi ensimmäisen luokan opettajalleen, että hänestä tulee isona karjapaimen. Tänään hän elää unelmaansa niin kuin se Suomessa on mahdollista.
Launosten kartanon mailla Kanta-Hämeen Lopella, kasvaa pihatoissa hereford -painotteista lihakarjaa, jonka siirtämiseen oli käytetty jo kymmenen vuoden ajan hevosia. Tyypillinen työtilanne on karjan siirtäminen kesäisin uudelle laidunlohkolle. Aitoihin tehdään portit, joista karja pääsee siirtymään uudelle peltolohkolle.
”Yleensä emot menivät uudelle laitumelle syömään, mutta kaikki vasikat jäivät vanhalle laitumelle ihmettelemään, mihin emot katosivat. Vasikat miettivät, ettei portista voi mennä, sillä siinä on ollut aita. Kun sitten kolmannen kerran haimme itse vasikat pellon takaa sinne missä on portti, tuli mieleen, että onhan meillä hevosiakin tähän hommaan, eikä tarvitse itse juosta pellolla edestakaisin, muistelee Virpi Jouttela.
Karjaa pitää ymmärtää
Launosissa karjankasvatus on perinteistä emolehmä- ja lihakarjakasvatusta. Tärkeimpänä kriteerinä Virpi Jouttela pitää karjanpidolle sitä, että eläimet ovat terveitä sekä fyysisesti että henkisesti.
Kartanon eläimet eivät ole tehotuotannossa, eikä niitä myöskään teljetä sisään. Ne voivat halutessaan valita pihaton suojan ja laiduntavat kesät talvet vuorokauden ympäri.
”Kun eläimet ovat jatkuvasti ulkona ja liikkuvat paljon, ovat ne myös terveempiä”, sanoo Virpi.
Hänen mukaansa hevosen käyttäminen karjan käsittelyssä on helppoa. Karjanpaimennus hevosella perustuu naudan luontaiseen taipumuksen väistää hevosta.
”Hevonen paimentajana on pehmeämpi keino kuin paimenkoira. Lehmät ovat yleensä rauhallisia, ja niitä on helppo siirrellä laitumelta toiselle hevosen selästä käsin.”
Tilalle on hankittu sarvetonta lihakarjaa paimennuskursseja ja kilpailutoimintaa varten.
Aikaisemmin tilalla kasvatetusta ylämaankarjasta luovuttiin. Enää ei tarvitse miettiä, mistä saadaan paimennuskarjaa kursseille.
”Kun karja on jatkuvasti läsnä arjessa, pidetään siitä huolta ja hoidetaan, aletaan ymmärtää myös karjan ajatusmaailmaa. Se kasvattaa toisenlaista ajattelua karjaa kohtaan. Paimenet ymmärtävät tuotantoeläintä, mitä tehdään ja miksi, miten tuotantoeläin käyttäytyy, mitä otetaan huomioon sen liikuttamisessa ja paimentamisessa. Kyse ei ole enää vain ratsastusharrastuksesta, vaan suuremmasta kokonaisuudesta.”


