Hevosen luontaista uteliaisuutta hyödyntämällä päästään koulutuksessa etenemään nopeammin, ja koulutuksesta muodostuu hevoselle positiivisempi kokemus.
Kansainvälistä uraa tekevä hevoskouluttaja Meri-Tuuli Mustonen kouluttaa hevosia ja varsoja pehmeillä arvoilla, käyttämällä hyväksi varsan luontaista uteliaisuutta ja halua tutkia erilaisia asioita. Hän tietää, että varsa on syntymästään alkaen eläin, jonka tunnetila vaihtelee usein ja nopeasti pelon sekä uteliaisuuden välillä.
Meri-Tuuli suositteleekin opettelemaan käyttämään niitä keinoja, jotka herättävät varsan uteliaisuuden.
”Jos varsaa pelottaa jokin esine tai paikka, kannattaa pyrkiä kääntämään pelko mahdollisimman nopeasti uteliaisuudeksi. Varsa tottuu uuteen asiaan huomattavasti nopeammin, kun sen oma halu tutkia asiaa herää sen sijaan, että sitä väkisin painostettaisiin kohti pelottavaa kohdetta.”
”Otetaan esimerkiksi vaikka rapiseva pressu tai muu isompi muovin kappale. Siinä on vierasta ääntä, liikettä, hajua ja valokin heijastuu oudosti sen pinnalta. Muovin liikkuessa muotokin vaihtelee ja hevosen on hankala hahmottaa mikä se on. Jos tämä on hevoselle uusi esine, on luonnollista, että siinä tilanteessa hevoselle herää pelko ja tarve väistää, kun esine lähestyy.”
”Joten sen sijaan, että pyrittäisiin tuomaan pressua tai esinettä hevosta kohti, kehottaisin ottamaan toisenlaisen lähestymistavan. Kannattaa lähteä vetämään pelottavaa asiaa hevosesta poispäin. Näin se ei hevosen vinkkelistä ole enää yhtään niin vaarallinen. Saalistajahan ei pakene hevosta.”
”Usein hevonen lähteekin uteliaana perään tutkimaan mitä tässä on, haistaa, maistaa, kuopaisee pressua etujalallaan ja innostuu, kun saa aikaan rapisevaa ääntä. Ehkä se tarttuu jo hampaillaan ja ravistaa. Jännittävästä pressusta on tullut hevoselle hauska lelu.”
”Kun hevonen on ensin saanut riepotella pressua kyllikseen, ei ole enää kovin jännittävää, kun sitä alkaa nostella hevosen päälle. Hevosta voi pyytää myös astumaan pressun päälle. Vähitellen pressua voi heilutella enemmän, hevonen voi kantaa pressua selässään, vetää sitä perässään, pressun voidaan antaa liukua hevosen päältä maahan omia aikojaan hevosen liikkuessa ja niin edelleen, neuvoo hevoskouluttaja Meri-Tuuli Mustonen.
Mahdollisuus tutkimiseen
”Iästä riippumatta hevonen on utelias eläin ja sillä on tarve tutkia uusia asioita sekä halu poistua mukavuusalueeltaan omassa tahdissaan. Pelottavien asioiden tutkiminen rauhassa ja rennosti kehittää myös hevosen rohkeutta”, kertoo Meri-Tuuli Mustonen ja muistuttaa, että kaikkeen hevosen käytökseen on aina jokin syy.
”Evoluutio on rakentanut hevosesta herkästi pelästyvän pakoeläimen. Mutta myös pakoeläimen on oltava utelias ja valmis tutkimaan uutta selviytyäkseen luonnossa, muutoin se ei koskaan löytäisi uutta juomapaikkaa edellisen kuivuttua tai uusia vehreämpiä laitumia. Turha pelkääminen myös kuluttaa energiaa ja on iso rasitus elimistölle. Siksi luonto on antanut hevoselle kyvyn päästä yli peloistaan, kunhan hevonen saa mahdollisuuden todeta pelon kohteen vaarattomaksi.”
”Uteliaisuutta kannattaa herätellä hevosessa myös esimerkiksi silloin, jos hevonen jännittää kentän tai maneesin tiettyä nurkkaa tai toista päätyä. Hevosille on luontaista hahmottaa tiloja niin, että niissä on turva-alue, jossa ollaan rennompia sekä vietetään eniten aikaa ja usein vastakkaisessa reunassa on jännittävä no go -alue, jota kartetaan.”
”Hevoset toimivat näin usein myös vapaana, kuten laitumilla. Levätään siinä reunassa, joka on lähinnä kotia ja kartellaan metsän reunaa, jossa voi vaania petoja. Jaotteluun onkin useimmiten hevosen vinkkelistä ihan loogiset syyt. Useimmiten turva-alue on lähinnä tallia ja lauman turvaa. Pelkopääty taas voi olla pimeä tai varjoinen, sinne saattaa kantautua ääniä, joiden lähdettä hevonen ei tiedä, tai siellä voi olla hevoselle outoja tavaroita, joihin se ei ole saanut tutustua.”
”Ehkäpä hevonen saattaa esimerkiksi havaita liikettä kentän ulkopuolella pensaiden läpi, kykenemättä näkemään kunnolla, mikä siellä liikahti. Sen sijaan, että pakottaisi hevosta kohti pelottavaa nurkkaa, kannattaa itse mennä hevosen edellä tutkimaan sitä ja pitää hevosta löysällä narulla”, suosittelee Meri-Tuuli Mustonen.
Hän ehdottaa, että ihmisen kannattaa esittää oikein itsevarmaa ja kiinnostunutta, jolloin yleensä hevonen tulee mukaan tutkimaan ihan vapaaehtoisesti.
”Halutessaan hevosta voi palkita moisesta rohkeudesta myös ruokapalkalla, jotta kartetusta alueesta muodostuisi hevoselle mahdollisimman mukava. Anna hevoselle tilaisuus ymmärtää mitä varjojen kätköissä piilee, mikä ulkopuolella liikkui ja mikä on äänien lähde, niin jännitys katoaa.”