Kengittäjäksi Harjun oppimiskeskuksesta

Lohjalainen Markku Lehtola, 52, valmistui kengittäjäksi kesäkuussa.

Tuotekehitystä ja suunnittelua tekevälle yrittäjälle hevosala tuli omaan elämään ”vahingossa”.

– En olisi pienessä mielessä osannut edes miettiä, että alkaisin työskennellä hevosten kanssa! Mutta tämä on ollut tosi positiivista; asiakkaat, muut kengittäjät ja hevoset ovat olleet todella mukavia. Ja onhan se aina hieno tunne, kun voi olla tyytyväinen omaan työhönsä, on se ala sitten mikä tahansa.

Markun hevosharrastus ja sittemmin sen myötä tullut ammatti saivat alkunsa perheen tyttären ratsastusharrastuksesta.

– Ensimmäisen tuntuman hevosiin sain Leppämäen talleilla Nummi-Pusulassa vuonna 2016. Ennen sitä minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta hevosista. Ilmoittauduin mukaan aikuisten alkeisryhmään; pitihän sitä käydä kokeilemassa selässä, että mikä juttu tämä oikein on. Ja sille tielle jäin!

Parin vuoden kuluttua Markku alkoi miettiä, että hevosalaa voisi opiskella jollain tavalla.

– Olin käynyt ratsastusjousiammunnassa islanninhevostalli Sydänkaviossa, ja tein muun muassa nahkatöitä, kuten nuoliviinejä. Tuntui, että voisin opiskella tarvikepuolta, ja tehdä esimerkiksi riimuja ja ohjia, kertoo Markku, jolla oli jo puusepän koulutus.

– Se jäi kuitenkin vain ajatuksen asteelle, koska kaikki sanoivat, että opiskele kengitystä! Siellä puolella riittääkin töitä, joten miksipä ei?

Oppiin Harjuun tai Ypäjälle

Kengittäjäksi tai kengityssepäksi voi Suomessa valmistua kolmella eri tasolla: voi suorittaa hevosalan perustutkinnon, jossa pystyy suuntautumaan kengitykseen - sieltä ei kuitenkaan valmistu vielä millään ammattinimikkeellä. Opiskelua voi jatkaa saadakseen kengittäjän ammattitutkinnon, ja kengityssepäksi valmistuu erikoisammattitutkinnolla.

Markku otti opiskelupaikan tiimoilta yhteyttä sekä Ypäjän Hevosopistoon että Virolahdelle Harjun oppimiskeskukseen.

– Selitin tilanteen, että haluaisin opiskelemaan. Ensin oli haastavaa, koska minulla on yritys, ja opiskelemassa olisi pitänyt olla määrätty määrä. Kun oli kuitenkin toimeentulo kyseessä, oli mietittävä, että onnistuisiko se, mistä rahat elämiseen?

Markku laittoikin lähialueen talleille kyselyä, että pääsisikö oppipojaksi ja siinä ohessa tekemään tallitöitä. Ja sitten onnisti: hän olikin ollut pari vuotta töissä Vihdissä Savikon tilalla.

– Tein tallitöitä ja opiskelin siinä sivussa kengitystä. Se oli kuitenkin hankalaa, koska olin töissä pääosin yksin, eli kengittäjä ei ollut silloin paikalla. Minulle sanottiinkin, että soita nyt vielä sinne koululle, jos nyt onnistaisi.

Markku soittikin Harjuun.

– Ja silloin opiskelun aikataulutus olikin yhtäkkiä helppoa! Sovittiin että katsotaan, miten paljon pystyisin olemaan siellä paikan päällä, ja sen mukaan edetään.

Lue lisää Hevosmaailman numerosta 5-6/2022!

markku

– Ei niin pientä ponia, etteikö vatsan alta näkisi, Markku Lehtola tuumaa. Kuva: Kati Reutter