006 009HM326

6 H evosta on hallittu iät ja ajat välinei- den avulla, usein pakottamalla ja monesti turvallisuuden nimissä. Nyt suunta on vähitellen muut- tumassa. Yhä useammin puhu- taan siitä, ettei kyse ole pelkäs- tään hevosen kouluttamisesta, vaan ihmisen ajattelutavan muutoksesta. Eläintenkouluttaja (EAT) Susanna Gus – tafsson Lohjalta lähestyy aihetta koulutuk- sensa sekä ajantasaisen tutkimustiedon kautta. Hänen mukaansa hevosen kanssa toimimisen ei pitäisi rakentua vain varusteiden tai hallin- nan varaan, vaan siihen, että hevonen saadaan mukaan yhteistyöhön. ”Yhteys, selkeä kommunikaatio ja luottamus tekevät toiminnasta turvallisempaa kuin pelkkä välineisiin perustuva hallinta”, hän sanoo. Pelko ohjaa ihmistä Kontrollin tarve kasvaa erityisesti silloin, kun hevonen pelästyy, jolloin ihminen alkaa pelätä hevosen reaktioita. Pelko näkyy ihmisen kehos- sa nopeasti. Hartiat nousevat, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja ohjastuntuma kiristyy. Tuntuu siltä, että tilanne pysyy hallinnassa vain pitä- mällä tiukemmin kiinni. Ihminen jännittyy ja kiristää ohjia koska kokee saavansa tilanteen hallintaan, mutta hevosen näkökulmasta vai- kutus voi olla päinvastainen. ”Jos hevosta pelottaa ja siihen lisätään pai- netta, stressi kasvaa ja reaktiot voimistuvat”, sanoo Gustafsson. Monelle tilanne on tuttu myös silloin, kun hevonen ei toimi odotetusti. Ensimmäinen re- aktio on lisätä kontrollia, jolloin tilanne usein kiristyy entisestään. Gustafssonin mukaan tällaisessa hetkessä kannattaa pysähtyä ja tarkastella tilannetta he- vosen silmin. Kontrollista yhteistyöhön Kontrolli on pitkään ollut ratsastuksen lähtökohta. Nyt yhä useampi pohtii, voisiko suhde hevoseen rakentua myös toisin. Teksti ja kuvat: Susanna Malmström Susanna Gustafsson on erikoistunut hevosten ongelma- käytöksen ratkaisuun ja peruskäytöksen opettamiseen. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat myös lastaus ja maastakäsin työskenteleminen. 7 i Positiivinen vahviste tarkoittaa sitä, että hevonen saa palkkion, kun se tekee oikein. Palkkion tulee olla hevoselle mieluinen ja tavoiteltava, kuten ruokapalkkio. Palkkion ajoituksen apuna on hyvä käyttää ehdollista vahvistetta, eli palkkiomerkkiä. Tämän seurauksena hevonen alkaa tarjota toivottua käytöstä yhä useammin ja käytös vahvistuu. 8 Yhteistyö alkaa siitä, että molemmilla on mahdollisuus onnistua. ’’ Kaiken hallitseminen ei ole yhteistyötä. Joskus se voi jopa estää yhteistyön syntymisen. ’’ ”Hevonen ei välttämättä ymmärrä, mitä siltä pyydetään”, toteaa hän, ja kehottaa pohtimaan mahdollisia taustasyitä. ”Syitä voi olla useita. Tilanne voi olla he- voselle uusi, avut epäselviä, hevosta pelottaa, se kokee kipua tai ratsastaja on erilainen kuin aiemmin. Taustalla voivat vaikuttaa myös ai- emmat kokemukset. Jos hevonen on kokenut tilanteen epämiellyttäväksi tai pelottavaksi, se ei halua toistaa sitä.” ”Joskus kyse voi olla yksinkertaisesti jaksa- misesta. Ihminen toistaa tehtävää kerta toisen- sa jälkeen ja tulkitsee väsymyksen haluttomuu- deksi. Hevonen ei kuitenkaan vastusta, se on vain väsynyt. Silloin ratkaisu ei ole paineen li- sääminen, vaan pitäisi tehdä päinvastoin. Rat- kaisuna voi olla tauko, harjoitustilanteen päät- täminen sillä kertaa tai tehtävän helpottaminen ja vaatimustason laskeminen”, kertoo Gustafs- son. Hän kuitenkin lisää, että tehtävän keston lisääminen on osa koulutusprosessia. ”Mutta se tulee tehdä eläintä kuunnellen. Kestoa lisätään hiljalleen esimerkiksi epäsään- nöllisen vaihtelun avulla ja lisäämällä häiriöi- tä vasta kun tehtävä on hevoselle tuttu. Uuden oppiminen on raskasta ja on hyvä muistaa, että tasapainoilemme aina mielen ja fyysisen jak- samisen kanssa.” Turvakäytökset apuna Turvallisuus ei synny pelkästä kontrollista. He- vosta voidaan opettaa toimimaan rauhallisesti myös vaikeissa tilanteissa, ilman pakottamis- ta. Keskeinen ajatus on yksinkertainen: Mikä auttaa juuri tätä hevosta rauhoittumaan? ”Yksi keino on niin sanottu turvakäytös, joka on hevoselle ennalta opetettu toiminta- malli, johon se voi tukeutua stressaavassa ti- lanteessa. Se on tehtävä, jota on harjoiteltu niin paljon, että hevonen pystyy tekemään sen myös paineen alla”, kertoo Gustafsson. Hän havainnollistaa asiaa esimerkillä. ”Autoa pelkäävälle hevoselle voidaan opet- taa selkeä toimintaketju. Kun auto lähestyy, hevonen pysähtyy, koskee turvallaan esimer- kiksi jalustinta ja saa ratsastajalta palkkion. Tällöin tilanne muuttuu ennakoitavaksi. Pe- 9  Hevonen ei aina tarvitse lisää apuja, vaan enemmän aikaa hahmottaa tilanne. lottava asia ei enää ole vain uhka, vaan siitä tulee vihje toiminnalle.” Samaa periaatetta voi soveltaa moniin tilan- teisiin. Kun hevosen huomio saadaan ohjattua tehtävään, se ei jää kiinni pelkoon.” Ratsastajan tunnetila välittyy Susanna Gustafsson kyseenalaistaa ajattelu- tavan, joka elää vielä sitkeästi ratsastuskult- tuurissa. ”Jos pelottaa, selässä pitäisi silti pysyä.” Hänen mukaansa tämä ei ole aina turvalli- sin eikä hevoselle reiluin vaihtoehto. ”Todellisuudessa alas tuleminen voi olla paras ratkaisu. Jännittynyt ratsastaja lisää he- vosen kuormitusta ja ihmisen tunnetila vä- littyy hevoselle koko ajan. Hevonen aistii ih- misen tunnetilat herkästi myös arvioidessaan ympäristön turvallisuutta.” Gustafssonin mukaan tällaisessa tilanteessa ratsailta alas tuleminen ei ole epäonnistumi- nen, vaan usein vastuullinen valinta. Maasta käsin toimiminen voi rauhoittaa sekä ihmistä että hevosta ja palauttaa tilanteen hallittavak- si ilman lisäkuormitusta. ”Keskeistä on ymmärtää oma tunnetila ja sen vaikutus hevoseen. Turvallinen ratsastus ei synny pelkästään hallinnasta, vaan myös siitä, että ratsastaja pystyy säätelemään omaa jännitystään ja tekemään tilanteeseen sopivia ratkaisuja.” Motivaatio muuttaa suhteen Gustafssonin mukaan ruokapalkka on hevo- sille erittäin tehokas motivaation lähde. ”Toiminta ei ole enää yksisuuntaista ohjaa- mista, vaan yhteistyötä. Paine ei katoa koko- naan, mutta sen rooli muuttuu. Kun siihen yhdistetään positiivinen vahviste, avut eivät pe- rustu enää vain paineelle myötäämiseen, vaan positiivisen vahvisteen avulla niistä muodos- tuu vihjeitä, joiden kautta eläimen tunnetila tehtävää kohtaan muuttuu”, selventää eläin- tenkouluttaja ja painottaa, että ero näkyy he- vosessa selvästi. ”On suuri ero siinä, tekeekö hevonen työ- tään vain päästäkseen paineen tunteesta eroon, vai onko tilanteessa myös positiivinen vahvis- te mukana. Kun tekeminen rakentuu myön- teisesti, alkaa hevonen tarjota ilolla haluttua toimintaa vihjeestä. Se ei vain tottele, vaan se osallistuu. Näin yhdessä tekemisestä tulee myös hevoselle itsessään palkitsevaa”, tiivistää Susan- na Gustafsson. 